Olipa kerran susi

Ihmislaji on aikoinaan nähnyt toiset lajit ja luonnon kumppaneina ja itsensä osana elonkirjoa. Ihminen on ollut osa kokonaisuutta, eikä suinkaan kaiken keskiössä tai yläpuolella. Tarinoissa toiset lajit ovat olleet kumppaneita ja oppaita. Aikaisemmin elämää on tarkkailtu draamana, jossa pääosassa onkin ollut joku muu eläin. Ihmiset ovat olleet osa sitä, mutta ne ovat olleet pikemminkin statisteja ja tikku-ukkoja esimerkiksi kalliomaalauksissa ja muut eläimet on hyvin tarkkaan piirrettyjä, kertoo ekologi, kasvatustieteilijä ja väitöskirjatutkija Sami Keto toimittaja Satu Kivelän haastattelussa. Havaintoja ihmisestä -sarjan jaksoon kokemuksensa ihmiskeskeisyyden vaikutuksesta jakaa nimimerkki Eeva. Ihmiskeskeinen ajattelu vaikuttaa siihen, että oma katsantokanta kapeutuu. Maailmankuva jää väistämättä ohueksi, jos halua tai tahtotilaa ymmärtää muita kun oman lajin edustajia ei ole, kertoo nimimerkki Eeva viestissään. Lähteet: Karvanen, Valtteri (2020) Susi kristinuskossa ja Amerikan alkuperäiskansojen uskonnoissa Keto, Sami (2022) enemmän kuin sapiens Lähteenmaa-Ahtela, Kaija (2011) Tieto on valtaa. Tilastokeskuspäivät Niemela, Reetta, Pelliccioni, Sanna (2020) Kirjeitä ihmisille Takula, Mia (2020) Susien mailla Yle Luonto (2015) Tässäkö Suomen paras susiäänite Toimittaja: Satu Kivelä Äänisuunnittelija: Anders Johansson Lukijat: Miika Lauriala ja Susanna Vainiola Tuottaja: Pertti Ylikojola Kuva: Jukka Lintinen ja Tuuli Laukkanen