Sunnuntairaportti 84 – Kenen rahoilla täällä elellään? Toisella hopeinen lusikka ja toisella puinen kauha, syntyykö siitä maailmaan onnea ja rauha?

Politiikka on pohjimmiltaan resurssien jakamista! Mistä ne resurssit saadaan, kenelle niitä jaetaan ja millä perusteella ovat politiikan keskeisimpiä kysymyksiä. Näin vaalien alla puhutaan aina paisuneesta julkisesta sektorista ja tietenkin veroista. Osa kokee, että he tekevät töitä otsa hiessä ja muut matkustavat siinä siivellä.  

 

Jos ajatellaan yhteiskuntaamme joukkueena, julkinen puoli edustaisi juniorivalmennusta ja kaikkea huoltoa välineistä terveyteen. Sitten on se joukkue, joka on kasvatettu näiden taustajoukkojen avulla. Joukkueessa on taas muutama tähtipelaaja, jotka tekevät maaleja. Heitä voisi verrata yhteiskuntamme menestyjiin. Niihin, joiden tuloista suurin osa veroista kertyy.

Suomi ei kuitenkaan pyöri ilman näitä taustajoukkoja; varhaiskasvattajia, opettajia, sairaanhoitajia, poliiseja, palomiehiä, lääkäreitä ja monia muita kuntien ja valtion työntekijöitä. He mahdollistavat sen, että joku voi tehdä maaleja ja menestyä. Vanhemmat pääsevät töihin, kun lapset menevät päiväkotiin. Heidän vaivansa hoidetaan julkisissa sairaaloissa jne. Minkä arvoista on, että opettaja, nuorisotyötekijä tms. auttaa väärille raiteille menossa olevan nuoren takaisin ladulle? Onko se vähemmän arvokasta kuin johtajan työ? Voiko yrityksiä tai johtajia ylipäätänsä olla olemassa ilman em. ammattilaisia?

Kiertotalous on tätä päivää. Se voisi myös tarkoittaa sitä, että raha kiertää julkisista taskuista yksityisiin ja toisin päin…Kunnat ja valtio ovat myös asiakkaita, joiden tilaukset mahdollistavat monien yritysten toiminnan. 

Raha kiertää ja julkinen sektori on yksi suurimpia talouden dynamoita. Tämä tuntuu usein unohtuvan. Niin kuin sekin, että julkisen sektorin mahdollistamat yritysten voitot ovat aina yksityisiä mutta yritysten (pankkikriisi, kaivosten ympäristötuhot…) aiheuttamat tuhot tulevat usein kansalaisten maksettaviksi. Esim. Maailman rikkain mies Elon Musk on rikastunut suurelta osin USA:n liittovaltion tilauksilla. Hän on tavallaan itsekin töissä julkisella sektorilla erittäin anteliaalla työsopimuksella. Itse asiassa suurin osa (ehkä jopa kaikki) maailman suuryrityksistä ovat saaneet merkittävää tukea valtioilta. Se tuki on voinut olla yrityksen vaatiman infran rakentamista, tukea innovointiin ja tuotekehitykseen, suoraa yritystukea, jota Suomessakin maksetaan valtavia summia tai julkisen sektorin tilauksia yrityksiltä. Menestys ei synny tyhjästä ilman muiden apua.

Elämä on joukkuelaji. Yksi voi tehdä maalin, mutta muut mahdollistavat sen! Verot ovat investointi tulevaisuuteen ja menestyjien tapa maksaa takaisin. Tasapaino on tärkeää! Työnteon ja yrittämisen tulee olla kannattavaa, verotuksen oikeudenmukaista ja yhteiskunnan tukien riittäviä silloin kuin niitä tarvitaan opiskelujen, sairastumisen tai työttömyyden aikana. 

Suomi oli taas maailman onnellisin maa vaikkei bkt:lla mitattuna olekaan ihan terävintä kärkeä. Se tarkoittaa, että me osaamme muuttaa taloudelliset resurssimme muita paremmin elämän laaduksi. Yhteiskuntamallimme on siis yksi parhaista ja sitä yritetään nyt romuttaa mm. rapauttamalla luottamusta yhteiskuntaan, leikkaamalla yli 120 000 ihmistä työllistävä kulttuuriala kortistoon ja viemällä nuorilta usko tulevaisuuteen. Me voimme valita myös toisin ja sen valinnan voi taas tehdä näissä vaaleissa.

Ei ole omaa ansiota, että syntyy hopeinen lusikka suussa eikä oma syy, jos saa puisen kauhan.