Merin raskaus oli toivottu ja silti iloinen yllätys. Meri oli saanut epilepsiaoireita koko elämänsä, mutta hän sai diagnoosin vasta alkuraskaudessa. Tämä aiheutti stressiä raskaudessa, mutta onneksi tauti oli hoitotasapainossa. Meri valmistautui rennosti ja aktiivisesti synnytykseen. Meri oli vielä töissä, kun koronarajoituksen synnytysosastoille tulivat. Ne aiheuttivat Merille tunteita, mutta pian hän rauhoitti itsensä. Synnytyksen käynnistyminen antoi ennakoivia merkkejä viikkoa ennen varsinaista käynnistymistä, kun Meriä supisteli 5 tuntia putkeen ja he olivat jo valmiina lähtemään sairaalaan. Supistelut kuitenkin laantuivat ja synnytys käynnistyi kunnolla iltapäivästä rv 37+2. Kun Meri meni sairaalaan viiden aikaan, oli hän avautunut noin 3 senttiä. Hän oli aluksi tarkkailuhuoneessa ja myöhemmin synnytyssalissa ilman puolisoaan. Puolilta öin myös puoliso pääsi paikalle. Meri otti yön aikana epiduraalin ja sai sen avulla nukuttua. Herättyään hän saikin alkaa ponnistamaan. Meri ponnisti sängyllä konttausasennossa vauvan nopeassa ponnistusvaiheessa. Meri oli vauvan kanssa osastolla pari päivää ennen kotiutumista. Kotiinpääsyä seuraavana päivänä Merille nousi flunssa ja hän joutui koronatestiin, tulos oli kuitenkin negatiivinen.